Työviikko lähenee ja vuorossa on ilmoitusten päivittäminen. Samalla tulee usein selattua pari uusinta ilmoitusta samalla “palstalla”.

Olen pannut merkille mielenkiintoisen ilmiön. Kun vaikkapa kirjoitan, että “strap-on-dildo sopii lanteilleni”, löydän täsmälleen saman ilmauksen hetken kuluttua jonkun toisen dominan ilmoituksesta. Kun kirjoitan, että minä vien ja orja vikisee, tulee siitä pian jonkun muun suosikki-ilmaus. “Tule, näe, koe – ja tule” muuntuu yhden ilmoituksessa muotoon “Tule, näe ja tule”, toisella se saa muodon “Tule, koe ja nauti”. :D

Sanamuotoon ei voi tekijänoikeutta vaatia, eikä se ole tarpeenkaan. Pari iskulausetta kopioivat ja vääntelevät plagiaattiprinsessat ovat oikeastaan ihan hyvä juttu. Hehän ovat merkki siitä, että teksti toimii.

Vähemmän mukava ilmiö on, että tekstiä otetaan suoraan pitkä pätkä. Parhaimmillaan olen voinut lukea kokonaisen ilmoituksen verran omilta sivuiltani surutta pöllittyä tekstiä. Yhteystiedot olivat sentään kopioijan omat. ;) Otin yhteyttä asiasta, ja homma selvitettiin, joten ei jäänyt turhia hampaankoloon.

Erääseen lehteen oli toimittaja tehnyt minusta “haastattelun” kopioiden nettisivuiltani “vastaukseni”. Seksitekstarifirman työntekijä on esiintynyt nimelläni. Hänen asiakkaansa pyysi minulta, että lopettaisin tekstareiden lähettelyn. En ollut tätä ennen kuullutkaan koko asiakkaasta, kyseisestä firmasta tai sen palveluista. Suurin osa kopiokissoista on siis käytännössä harmittomia tai huvittavia. Osa tuottaa ikäviä jälkiselvittelyitä.

Uusin kopiolöydös harmitti ehkä eniten tähän mennessä. Olen pitkään ja hartaasti hionut ja tehnyt kyselylomaketta asiakkailleni. En voi – enkä edes haluaisi – ottaa kunniaa lomakkeen kolmiosaisesta systeemistä. Suunnitteluun on silti uponnut paljon sekä ajatustyötä että konkreettista naputtelua tietokoneella. Työtunteja en ole koskaan tullut laskeneeksi, mutta kertymä on vuosien mittaan päässyt varmasti usean työpäivän mittaiseksi. Yksinkertaisesti sanottuna: iso työ taustalla.

Kun sessiota kyselevä asiakas meilaa myös toista dominaa varten täyttämänsä lomakkeen, onkin yllätys melkoinen, kun liitetiedosto näyttää lähes identtiseltä oman kyselykaavakkeeni kanssa. Vain muutama käsittelyvaihtoehto on poistettu – ja tietysti aina mukana roikkunut copyright-tekstini. Plagiointi voi olla imartelun korkein aste, mutta tässä kohtaa otti jo päähän. Ironisinta on, että jos kopioija olisi kysellyt etukäteen minulta neuvoa lomakkeen tekemiseen, olisi hän varmasti sitä saanut. Olisin saattanut jopa antaa luvan lomakkeeni käyttöön.

Soittamalla tämäkin asia saatiin selvitettyä. En ole tyytyväinen itseeni, kun käämi paloi puhelimessa, mutta pääsimme asiassa loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen. Hyvä niin. Kaunan kantaminen pienissä piireissä ei ole koskaan kovin järkevää.

Seuraavaa kopioijaa odotellessa,

—-

Workweek is getting closer and it’s time to update my adverts. I often browse through the newest ads on the site while I’m at it.

I’ve made an interesting observation. When I write, for instance, that “a strap-on dildo suits me”, I’ll soon read the very same words on some other dominatrix’ ad. When I write that it’s me who leads and the slave who follows, it’ll be somebody else’s favourite catchphrase soon. “Come, see, experience – and come” will turn into “Come, see and come” in one ad and into “Come, enjoy and experience” in another. :D

You can’t demand a copyright to phrasing, nor is it needed. After all, it’s a good thing that there a plagiarism-princesses copying and twisting slogans. They prove that my text is working!

It’s not so pleasant, however, when a long snippet if text is copied. Once I read an ad full of my own text, stolen from my website. Well, apart from the copycat’s own contact information. ;) I contacted her and we sorted it out.

A journalist has written an article about me in a magazine. He supposedly “interviewed” me, using the text on my website for my “answers”. An employee for a sex-SMS-company has pretended to be me. Her customer asked me to stop sending him text messages. I had neither heard about the customer nor the company or its services before. So, most copycats are harmless or funny. Others are of more nuisance.

The newest finding has probably been the most frustrating so far. I’ve done a great deal of work perfecting and refining my questionnaire for slaves. I can’t – and I wouldn’t want to – take credit for the 3-way system. Nevertheless, it’s required a lot of thinking and tapping the keyboard. I’ve never counted the hours I’ve worked with it during the years but it must be several workdays worth of my time. To put it simply: a lot of work.

When a customer interested in a session emails me a questionnaire he’s filled for another domme, it’s pretty surprising to see it looks virtually identical to mine. Only a few lines missing – and my copyright text, of course. Plagiarism may be the highest state of flattery but I admit I was pissed off at this point. It’s ironic: should the copycat have asked me for help beforehand, I would have lent a hand – no doubt. I might have even given her the permission to use my questionnaire.

This thing was sorted out, too. I contacted her. I’m not happy that I lost my temper over the phone but we reached an understanding after all. Good. The circles are small here and there’s not much point in holding a grudge against someone.

Waiting for the next copycat to appear,

—