Eilen kirjoitin kinkyistä “mitä-tahansa” -ihmisistä. Erittäin läheistä sukua heille ovat “kyllä sä tiedät” -tyypit, sillä taustalla on sama kuvitelma: Ajatusten lukutaitoinen domi(na).

Fiktiivinen esimerkki keskustelusta sellaisen kanssa:
“Haluan alistua.”
“Ok, millaisista jutuista olet käytännössä kiinnostunut?”
“Noo, en mä oikein tiedä. Alistumisesta, kyllähän sä tiedät kun olet ammattilainen/paljon kokeneempi.”
Tässä kohtaa mielessäni vilisee kinkyleikkien loppumaton kavalkadi ja eteen tulee auttamatta valinnan vaikeus.

On tietysti ihan ymmärrettävää, että vaikkapa kinky-neitsyyttään menettävä ensikertalainen ei osaa vielä sanoa kovin tarkkaan mistä pitää ja mistä ei. Jotain fantasioita aiheesta varmaan kuitenkin on ollut, kun on päättänyt viedä pervot halut toiminnan tasolle. Millaisia ne fantasiat ovat olleet?

“En mä oikein tiedä. Sähän se domina oot, kyllä sä tiedät.”
Kunpa tietäisinkin… “Onko jotain, mikä ehdottomasti EI kiinnosta?”
“En mä tiedä, mutta en mä mitään neuloja halua enkä pissaa.”
“Ookei…”

On tietysti ihan mahdollista lähteä kokeilemaan jotain domi(na)n mieleen sattumanvaraisesti pälkähtäviä juttuja. Kokeillaanpa sitä! Aloitetaan vaikka kevyellä piiskalla. Orja näyttää vähän epävarmalta. Kokeillaan härnäämistä. Ei tunnu toimivan. Entäpä anaalileikit? Orja parkaisee turvasanan ja kertoo, ettei halua pyllyreikäänsä kosketettavan. Jatkamme kinkyjä etsintöjä. Miten olisi sitominen? Orja ei oikein viihdy köysissä. Et cetera, ja niin edelleen. Kun tällaista hakuammuntaa jatkaa aikansa, saattaa yhteistä pohjaa löytyä. Jos ei, on sessio todennäköisesti molemmille turhauttava pettymys.

Usein vaikuttaa siltä, että “kyllä sä tiedät”-ihmiset eivät vain uskalla, kehtaa tai muusta syystä osaa oma-aloitteisesti kertoa mistä he fantasioivat. Nimittäin toiveita saattaa paljastua, jos jaksaa kaivaa. Kivet saa käännettyä paremmin, kunhan siirtyy kysymyksiin, joihin voi vastata “kyllä” tai “ei”.

“Saako olla kipua?”
“En mä tiedä.”
“Onko sulla jotain fetissejä?”
“En mä tiedä.”
Taitaa olla taktiikan vaihdon aika. “Tuntuuko ajatus varpaiden nuolemisesta kiihottavalta?”
“En mä tiedä… No ehkä vähän.”
No niin, jotain mihin tarttua!