En ole päässyt kokeilemaan kahleita itse käytännössä. Sivujen perusteella tuotteet on kuitenkin suunniteltu hyvin, ja tuskin sekään haittaa, että värit ovat jopa herkullisia. Kiinnitys toimii tarranauhalla. Jos on tottunut tavallisiin nahkakahleisiin (kuten minä olen), voi tarranauhan ajatus tuntua epäluotettavalta. Sivustolla kuitenkin vakuutetaan, että kiinnitys on pitävä; kahleet testataan roikottamalla koko ompelijan paino niistä.

Kannattaa varmasti tutustua Tarrataan, jos suosit kierrätystä ja suomalaista käsityötä! :)

In kink,

Kuva lainattu Tarratan luvalla / Photo copied by permission from Tarrata

—-

I support recycling wholeheartedly. Seeing recycling ideology find its way to kinky gear made me pretty happy. You see, I happened to bump into a Finnish entrepreneur while surfing. Tarrata uses second-hand belts, leash, safety belts and straps and gives them a new life as shackles and other BDSM gear. Hear, hear!

Unfortunately the site is in Finnish only, but I’ll link it anyway: Tarrata

In kink,

Arvostelun alkuosa on julkaistu eilen.

Mutta ei jotain pahaa, ettei jotain hyvääkin. Naisten ylivertaisuus on ideologiana mielenkiintoinen tutustumisen kohde, vaikka ei itse ajatussuuntaa tuntisikaan omakseen.

Sutton tunnustaa avoimesti kristinuskoa. Hän on löytänyt Raamatusta ja muista teologisista teksteistä pontta naisten ylivertaisuudelle. Joillekin kristinuskossa eläville ja oman kinkyn seksuaalisuutensa kanssa painiville kirja saattaa antaa ajatuksia ja jopa tukea.

Kirjailija lähestyy FemDom-asetelmaa käytännöllisestä lähtökohdasta. Hän tekee selväksi, etteivät fetissit ja sm-leikit ole aina pakollisia. Niitä ei myöskään tarvitse pelätä, vaan niitä voi hyödyntää. Kirja voi houkuttaa varsinkin manipulaatiosta nauttivaa viemään suhdetta kinkyyn suuntaan, vaikka hän ei suoranaisesta pervoilusta olisikaan kovin kiinnostunut.

Suttonin vinkki heterosuhteessa eläville miehille, jotka toivovat kumppanistaan dominoivampaa, saattaa toimia joidenkin kohdalla. Hän nimittäin neuvoo, että mies viettelee hitaasti naisen “nukkuvaa dominoivaa luontoa” mm. passaamalla, tekemällä enemmän kotitöitä ja palvelemalla sängyssä. Näin nainen saattaa vähitellen löytää dominoivan puolensa ja tuoda sitä esiin myös muulloin.

Tuskin kovin moni nainen kieltää, jos mies oma-aloitteisesti ottaa enemmän osaa kotitöiden tekemiseen. Tiedä häntä sitten, kuinka moni naisista tarttuu lopulta piiskaan tai muihin miestä kiinnostaviin alistusleikkeihin. Ja kuinka monelle miehelle riittää alistumiseksi esim. pelkkä kotitöiden tekeminen.

Kirja kannattaa lukea terveellä kritiikillä, jos aihepiiri kiinnostaa.

In kink,

—

The first part of this review was published yesterday.

It’s not all that bad. Female supremacy is an interesting ideology to look at whether it’s just a curiosity for you or a possible lifestyle.

Sutton is a Christian. She’s found the Bible and some other theological texts supportive of Female Supremacy. The book may be valuable for some Christians who feel contradicted by their faith and their pervy sexuality.

The writer approaches FemDom quite softly from a practical point of view. She stresses that fetishes and SM-play isn’t always mandatory. Instead of fearing kinky play it can be utilised. The book may give a push to take the relationship towards a more queer direction for somebody who isn’t very keen in BDSM but enjoys manipulating.

Sutton has a tip for kinky heterosexual men living in non-kinky relationship. She suggests that he slowly seduces her dormant dominant nature by eg. doing more household chores and serving her sexually. This way, she may find her dominant character and begin to express it more. This tip may be useful for some.

Most women would probably welcome more participation around the house. Though I don’t know how may of them would eventually wield a whip or play other games of domination that the men yearn for. And for how many guys would only doing the chores suffice…

I recommend reading the book with healthy criticism for those interested in the subject.

In kink,

—

Elise Sutton on dominoiva nainen, joka uskoo naisten ylivaltaan ja on kirjoittanut aiheesta myös kirjoja. Ensimmäistä kertaa törmäsin hänen teksteihinsä netissä jo vuosia sitten. Kirjojakin olen joskus plärännyt, sen kummemmin lukematta. Päätin korjata asian joku aika sitten ja tartuin uudelleen opukseen nimeltä Female Domination – An exploration of the male desire for Loving Female Authority.

Female Domination esittelee aatetta, jonka mukaan naiset ovat sukupuolensa ansiosta ylivertaisia verrattuna miehiin. Kirjassa kerrotaan ideologiaa tukevista tieteellisistä ja sosiaalisista todisteista. Puheenvuoro annetaan myös muille femdom-suhteessa eläville pareille ja heidän kokemuksilleen.

Ikävä kyllä Suttonin keräämät todisteet eivät vakuuta. Ihmisillä on tapana kiinnittää huomionsa omaa näkemystään vahvistaviin todisteisiin ja jättää sitä haastavat näytöt ilman arvoa. Kirjailija tuntuu lankeavan juuri tähän ansaan.

Muiden FemDom-parien kertomuksiakin vaivaa tietynlainen vakuuttavuuden puute, sillä tarinat noudattavat Suttonin käsialaa. En kuitenkaan epäile kirjailijan vilpittömyyttä. Toteanpa vain, että vakuuttavuutta olisi lisännyt se, että parien oma puhetyyli olisi kuulunut tarinoissa paremmin läpi.

Suttonin mukaan lähes kaikki miehet tarvitsevat rakastavaa naisauktoriteettia. Psykologinen perustelu jää köykäiseksi kirjailijan opiskelutaustasta huolimatta (yliopistossa psykologia pääaineena). Alistuvat naiset ja muut kinkyn kirjot sekä ei-heteroseksuaaliset suuntaukset jätetään kokonaan tai lähes kokonaan mainitsematta.

Kirjailija saattaa itse elää sosiaalisessa ympäristössä, jossa femdom-asetelma on vallalla ja nostaa elämänlaatua poikkeuksetta. Pitäisi olla selvää, ettei se sovi kaikille. Valitettavasti fakkiutuminen FemDomiin ei poista muita kinkyn muotoja  maailmasta.

Sutton toistaa pääpointtejaan kirjassa rasittavuuteen asti. Pahimmillaan toistoa on jopa yhden kappaleen sisällä, hiukan eri tavoin muotoilluissa virkkeissä. Toisto jatkuu myös luvusta toiseen. Alkuun se huvitti: päässäni heräsi mielleyhtymä hypnoottisiin suggestioihin. Lukemisen edetessä toisto alkoi tuntua lukijan aliarvioimiselta. Editoimalla turhan toiston pois kirja laihtuisi vähintään kolmanneksen.

Arvostelun loppuosan voit lukea huomenna.

In kink,

—

It was years ago that I bumped into Elise Sutton’s articles on Female Supremacy online. I’ve borrowed her books but never actually read them through. This time I decided to do it. I chose Female Domination – An exploration of the male desire for Loving Female Authority.

The book revolves around Sutton’s outlook on life, that is, females being superior to males due to their sex. She states scientific and social proof to back her ideas. Couples living in an Femdom-relationship have their say as well.

Unfortunately the evidence didn’t impress me. People have a tendency to see only the things that strengthen their views and ignore the rest. Seems like the writer fell for it.

I found the stories by Femdom-couples unimpressive too. The way of writing is the same as Sutton’s. However, I don’t doubt her sincerity. I just think that it would have been more impressive to let the couples’ own way of speaking/writing shine through.

Sutton believes that almost all men need Loving Female Authority. In spite of her studies (majored in Psychology at college) she fails to give convincing psychological proof for her claim. Submissive women and other kinksters as well as non-heterosexual people are left (almost) unmentioned.

The writer herself may live in a social setting where Femdom is prevalent and beneficent for relationships. It should be clear, however, that it’s not for everybody. Turning a blind eye on other ways of being kinky won’t make them disappear.

Sutton keeps repeating her main points throughout the book. At its worst there’s repetition in one paragraph! And it continues chapter by chapter. First I found it funny because I associated it with hypnotic suggestions. It didn’t take long to get annoyed with it, though. It felt like Sutton underestimated the reader. Removing unneeded repetition would shorten the book by at least one third.

Read the rest of the review tomorrow.

In kink,

—

Esitys meni läpi, ja viime päivinä on voinut asiasta kuulla eri reittejä. Torstaina asiasta saattoi lukea Aamulehden verkkosivuilta, eilen se oli mainittu radiossa, Hesarin nettisivuilla ja ylen sivuilla. Setan uutisissa on kerrottu asiasta hiukan taustaakin.

Toisin sanoen, nyt tieto on virallista ja pian transvestismi, fetissit ja sadomasokismi eivät enää ole kuin seksuaalisia mieltymyksiä muiden joukossa. Tarkalleen ottaen suomalaisesta tautiluokituksesta poistetaan seuraavat luokitukset: F64.1 Transvestismi, kaksoisroolinen, F65.0 Esinekohtainen seksuaalihäiriö, F65.1 Transvestiittinen fetisismi, F65.5 Sadomasokismi ja F65.6 Monimuotoiset sukupuoliset kohdehäiriöt. Näin ne ajat muuttuvat…

In kink,

.

This is only a summary in English because the links on my Finnish post are in Finnish.

My post is about modifications being made to the Finnish version of ICD-10. The codes F64.1 (Dual-role transvestism), F65.0 (Fetishism) F65.1 (Fetishistic transvestism), F65.5 (Sadomasochism), F65.6 (Multiple disorders of sexual preference) are about to be omitted. Times, they are a-changing…

In kink,

.

Iltalehden mukaan Suomen Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti selvittää paavin kantaa: “Tässä yritetään inhimillistää kärsimyksiä, joita saattaa aiheutua ei-kristillisen käytöksen seurauksena.” Tervaportin linjaus kondomin käytöstä vaikuttaa aavistuksen paavin kantaa avarakatseisemmalta. Hän nimittäin näkee Iltalehden mukaan, että kondomia voi käyttää myös maksullisessa seksissä ylipäätään. Vaikka sen käyttö ei edelleenkään ole moraalisesti oikein, ehkäisee se tällöin sairauksia.

Katolisen kirkon kanta seksuaalisuuteen on monimutkaisuudessaan ja osin ristiriitaisuudessaan suorastaan kiehtova. Yhdistettynä muihin seksuaalisuutta käsitteleviin dogmeihin voidaan näistä kondomilinjauksista tehdä ainakin mun logiikallani seuraavat päätelmät:
1) Prostituutio on moraalitonta. Jos olet prostituoitu, saat käyttää moraalittomasti kondomia tai asiakas saa sinun kanssasi käyttää moraalittomasti kondomia tautien ehkäisyn tarkoituksessa.
2) Pettäminen on moraalitonta. Jos petät jonkun kanssa joka EI ole prostituoitu, et saa käyttää kondomia. Piste. Ei edes tautien ehkäisyn tarkoituksessa.

Johtopäätös? Maksullisen seksin yhteydessä on soveliaampaa jatkaa moraalitonta toimintaa kuin muulloin. Siispä pettämistä harkitsevien on syytä oman terveytensä vuoksi kääntyä prostituoitujen puoleen.

Toinen kiehtova asia on moraalin hierarkia. Jos katolisella X:llä on seksitauti, hän saa levittää taudin (hetero)seksikumppanilleen. Kumppani ei voi vaatia suojauksen käyttöä, koska syntyvyyttä ei saa keinotekoisesti säännöstellä. Toisin sanoen, on moraalisempaa levittää tauti eteenpäin kuin estää maksimissaan noin 30%:n todennäköisyydellä alkava raskaus.

/edit/ Unohtui tsekata Hesari: ilmeisesti sekä paavin että Tervaportin kanta kondomin käytöstä maksullisen seksin yhteydessä on sama.

Hesarin uutisesta tulee myös mielenkiintoinen pointti esiin, sillä paavin mukaan prostituoidun onkin moraalista käyttää kondomia! Hesarista: “…prostituoidut voivat paavin mielestä käyttää kondomeja ‘ensimmäisenä askeleena moraalisen parantumisen tiellä’…”

/edit2/ Lisätäänpä vielä linkit:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/198351.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010112112737317_ul.shtml
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Paavi+lievent%C3%A4%C3%A4+kantaansa+kondomeihin/1135261791914

.

Fiktiivinen esimerkki keskustelusta sellaisen kanssa:
“Haluan alistua.”
“Ok, millaisista jutuista olet käytännössä kiinnostunut?”
“Noo, en mä oikein tiedä. Alistumisesta, kyllähän sä tiedät kun olet ammattilainen/paljon kokeneempi.”
Tässä kohtaa mielessäni vilisee kinkyleikkien loppumaton kavalkadi ja eteen tulee auttamatta valinnan vaikeus.

On tietysti ihan ymmärrettävää, että vaikkapa kinky-neitsyyttään menettävä ensikertalainen ei osaa vielä sanoa kovin tarkkaan mistä pitää ja mistä ei. Jotain fantasioita aiheesta varmaan kuitenkin on ollut, kun on päättänyt viedä pervot halut toiminnan tasolle. Millaisia ne fantasiat ovat olleet?

“En mä oikein tiedä. Sähän se domina oot, kyllä sä tiedät.”
Kunpa tietäisinkin… “Onko jotain, mikä ehdottomasti EI kiinnosta?”
“En mä tiedä, mutta en mä mitään neuloja halua enkä pissaa.”
“Ookei…”

On tietysti ihan mahdollista lähteä kokeilemaan jotain domi(na)n mieleen sattumanvaraisesti pälkähtäviä juttuja. Kokeillaanpa sitä! Aloitetaan vaikka kevyellä piiskalla. Orja näyttää vähän epävarmalta. Kokeillaan härnäämistä. Ei tunnu toimivan. Entäpä anaalileikit? Orja parkaisee turvasanan ja kertoo, ettei halua pyllyreikäänsä kosketettavan. Jatkamme kinkyjä etsintöjä. Miten olisi sitominen? Orja ei oikein viihdy köysissä. Et cetera, ja niin edelleen. Kun tällaista hakuammuntaa jatkaa aikansa, saattaa yhteistä pohjaa löytyä. Jos ei, on sessio todennäköisesti molemmille turhauttava pettymys.

Usein vaikuttaa siltä, että “kyllä sä tiedät”-ihmiset eivät vain uskalla, kehtaa tai muusta syystä osaa oma-aloitteisesti kertoa mistä he fantasioivat. Nimittäin toiveita saattaa paljastua, jos jaksaa kaivaa. Kivet saa käännettyä paremmin, kunhan siirtyy kysymyksiin, joihin voi vastata “kyllä” tai “ei”.

“Saako olla kipua?”
“En mä tiedä.”
“Onko sulla jotain fetissejä?”
“En mä tiedä.”
Taitaa olla taktiikan vaihdon aika. “Tuntuuko ajatus varpaiden nuolemisesta kiihottavalta?”
“En mä tiedä… No ehkä vähän.”
No niin, jotain mihin tarttua!

”Saan siis ruoskia perseesi verille? Nyppiä kaikki kulmakarvasi irti? Saan ajella pääsi kaljuksi? Voin työntää sinut ulos pukeutuneena (transu)huoraksi?”

”No ei SELLAISTA…”

Omissa fantasioissa jää helposti oman mielikuvituksensa aitaamalle alueelle, kun ei pysty kuvittelemaan ihan kaikkea mahdollista. Toisella ihmisellä on aina omat ja erilaiset kuvitelmansa, toisenlaiset äärilaidat mielikuvitukselleen.

Sinun ”mitä tahansa” ja domi(na)n ”mitä tahansa” pitävät varmasti sisällään eri asioita, eikä ketään palvele se, että suostuu kaikkeen ilman rajoja, vain yrittäessään tehdä vaikutuksen.

Mieti mitä pyydät ja ole rehellinen, kun kerrot toiveistasi domi(na)lle. Vaikka hän olisi hyväkin ihmistuntija, ei hän osaa lukea jokaista ajatustasi.

Tänään Iltalehti uutisoi aiheesta (http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2278165). Uutisessa siteerattiin oikeusministeriön rikos- ja prosessioikeuden lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaata, joka Iltalehden mukaan sanoo, että suostumusopit kai edelleen purevat – suostuminen poistaa rangaistavuuden. Moni kinky epäilemättä huokaisi helpotuksesta.

Minä en. Välimaan arvelu ei ikävä kyllä takaa, että käytännössä kinkyt saisivat rauhassa jatkaa ruoskan heiluttamista yhteisymmärryksessä. Sitä en usko, että jokaisen pervon kotileikit olisivat vastedes suurennuslasin alla, mutta todellisuutta on se, etteivät kaikki oppineetkaan ihmiset tunne BDSM-leikkien sääntöjä – vielä vähemmän ymmärtävät niiden vapaaehtoisuutta. Fakta on, että on lukemattomia ihmisiä, joiden todellisuudessa kaikki toisen ihmisen satuttaminen on väkivaltaa.

Gallupin kommenteissa tuli esiin ajatuksia siitä, että iän myötä avarakatseisuus on lisääntynyt ja sitä myöden myös seksuaalinen suuntautuminen on voinut muuttua. Entä miten asettautua “janalle” jos kokee itsensä heteroseksuaaliksi, mutta kokee vastakkaisen sukupuolen homoseksuaalisen toiminnan kiihottavana? Jos haluaa määritellä asiaa tiukkakatseisesti, voi ajatella että henkilö on silloin heteroseksuaalinen – eihän hänen oma seksuaalinen suuntauksensa ole muuttunut.

Entä voiko suuntauksen muuttumattomuus kertoa kokeilujen puutteesta? Itse en usko siihen, mielestäni ei kyse ole edes ahdaskatseisuudesta. Seksuaalisuus voi elää elämäntilanteen myötä eri tavoin (ääripään vertauksena heteron homoseksuaalinen toiminta vankilassa), mutta voi se pysyä myös samana. Kummassakaan – muuttumisessa tai muuttumattomuudessa – ei nähdäkseni ole mitään vikaa, ellei se tuota ahdistusta henkilölle itselleen.

Ahdistustaan voi selvitellä esimerkiksi seksuaaliterapiassa, mutta aihetta voi käsitellä myös itsekseen. On makuasia, haluaako ulkopuolisen ammattilaisen apua. Kaikilla siihen ei valitettavasti ole mahdollisuuksia, mutta uskon, että jokaisella ihmisellä on potentiaali selvitellä tuntemuksiaan myös ilman ammattilaista. Huonoimmillaan ystävät eivät osaa antaa näkökulmia asiaan, mutta parhaimmillaan keskusteluapu heiltä voi olla yhtä terapeuttista kuin ammattilaisen tarjoama palvelu.