Maanantaina kerroin vähän näiden kuvausten taustasta. Toinen kuvausten iloista on päästä esittämään erilaisia rooleja. Ilmankos roolileikit ovat mieleeni sessioissakin…
I told you a little about the background for this photoshoot on Monday. One other joy about being a model is to play different roles. No wonder I enjoy roleplaying in sessions, too…
Kuvaaja/Photographer: Kimmo Koivunen
Väliin jotain jo entuudestaan tuttua: vuoden 2004 Lumous-kuvauksista. Osa kuvista päätyi goottifestareiden julisteeseen, esitteeseen ja pääsylippuun flyeriin.
Hauska projekti – kuvausta varten mittojeni mukaan teetettiin valkoinen PVC-asu (joka meni tosin myyntiin kuvausten jälkeen) ja hiukset ja meikki oli tietysti hoidettu myös. Osassa kuvista (kuten tässä) poseerasin kuitenkin erään tuttavani asussa. Kuvasimme Kimmo Koivusen kanssa Finlaysonin palatsissa ennen kuin ravintola avautui asiakkaille. :) Yksi mallina olemisen työeduista on, että niiden varjolla pääsee toisinaan tutustumaan kauniisiin tai erikoisiin paikkoihin syvällisemmin.
In kink,
—
Then a little bit of something you’ve seen before as well: from the photoshoot for Lumous in 2004. A couple of photos ended up on the poster, leaflet and ticket for the Gothic festival in Tampere.
It was a fun project. A white PVC costume was designed for the photoshoot and it was fitted for me. They sold it afterwards, though. Professional hair and makeup, of course. In some photos (such as this one), however, I posed in a costume of my acquaintance. We had the shoot with Kimmo Koivunen at Finlayson Palace in Tampere before the restaurant opened for customers. One of the privileges when doing modeling is to get to explore beautiful or exotic places deeper sometimes.
In kink,
Kuvaaja/Photographer: Kimmo Koivunen
Ohessa jotain, jonka olin laittanut pin upin kategoriaan. Mutta mikä tekee pin upista pin upia sinun mielestäsi?
A photo that I had categorised as pin up. But what do you think? What’s makes “pin up” “pin up”?
Kuvaaja/Photographer: Leif Mäkelä
Ehkä asuni kuvassa on vähän optimistinen vielä tässä vaiheessa, mutta täytyyhän blogiinkin tuoda vähitellen auringonpaistetta, vai mitä… ;)
Maybe my clothing in the photo is a bit too optimistic for this time of year but you do need some sunshine in the blog as well, don’t you? ;)
Kuvaaja/Photographer: Padma
Kävin eilen katsomassa Michael Glawoggerin ohjaaman Whores’ Glory -dokumentin Tampereen Filmifestivaaleilla. Dokumentti kertoo prostituutiosta Thaimaassa, Bangladeshissä ja Meksikossa. Kolme maata, kolme kieltä ja kolme uskontoa näyttää kukin omanlaisensa kuvan työtä tekevien naisten toiveista, tarpeista ja kokemuksista. Se antaa puheenvuoron myös asiakkaille.
Glawogger lähestyy aihettaan ilman ennakkokäsityksiä. Hän ei tuomitse eikä puolusta prostituutiota. Näytöksen jälkeen ohjaajalta kysyttiin, mitä hän ajattelee prostituutiosta. Glawogger vastasi: “Prostitution is.” Prostituutio on. Vaikka sitä pitäisi pahana, se pysyy silti olemassa.
Glawoggerin ennakkoluuloton ja tuomitsematon asenne mahdollisti sen, että tytöt ja naiset avautuivat kameralle. Dokumentti antoi heille mahdollisuuden kertoa omat tarinansa.
Huoran kunnia avaa aiheen monimuotoisuutta hienosti. Asiat eivät ole musta-valkoisia. Bangladeshilaisen bordellin madame, joka ostaa tyttöjä määräajaksi, on sekä brutaali bisnesnainen, että lämminhenkinen äitihahmo tytöilleen. Meksikossa asiakkaat kruisailevat autollaan etsien mieleistään naista. Kun diili syntyy ja hotellin ovi sulkeutuu, ohjat ovat naisen käsissä. Vapaa-ajalla prostituoidun piipussa palaa crack.
Suosittelen lämpimästi katsomaan Huoran kunnian. Ilman ennakkokäsityksiä.
Jos jo näit sen, kerro mielipiteesi kommenteissa! :)
—
I went to see Whores’ Glory, documentary by Michael Glawogger at the Tampere Film Festival yesterday. The documentary is about prostition in Thailand, Bangladesh and Mexico. Three countries, three languages and three religions portray three pictures of the hopes, needs and experiences of the women working in prostitution. Customers get to share their views as well.
Glawogger put his preconceptions aside in the process of filming his documentary. He neither condemns nor defends prostitution. When asked what he thinks about prostitution after the screening, he answered: “Prostition is”. You may think it’s bad or good but nevertheless it still is.
Glawogger’s unprejudiced and uncondemning attitude made it possible for the girls and women to open up to the camera. The documentary allowed them to speak out and share their stories.
Whores’ Glory shows the variety of the subject beautifully. Things are never black or white. The madam buying girls in Bangladesh is both a brutal business woman and a warm-hearted mother figure for her girls. In Mexico the customers cruise around to find a woman they’d like. When the deal is negotiated and hotel door closes, it’s the woman who takes charge. In the leisure time there’s crack in her pipe.
I warmly recommend watching Whores’ Glory. Without preconceptions.
If you’ve already saw it, feel free to comment! :)